Mitä se tarkoittaa?
Kestävyysraportoinnin keskiössä ovat kaksi keskeistä käsitettä: CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) ja ESG (Environmental, Social, and Governance). Nämä muokkaavat tapaa, jolla yritykset raportoivat kestävyyteen liittyvistä toimistaan. Merkittävä ero CSRD:n ja ESG:n välillä on siinä, että CSRD on lakisääteinen vaatimus EU:ssa, kun taas ESG-raportointi on enemmän markkinavetoista ja sijoittajien vaatimuksista kumpuavaa. Ymmärtämällä näiden kahden lähestymistavan eroja ja yhtäläisyyksiä, yritykset voivat navigoida kestävän kehityksen raportoinnin monimutkaisessa maisemassa ja hyödyntää vastuullisuutta kilpailuetuna.
ESG keskittyy sijoittajien ja muiden sidosryhmien käyttämiin kriteereihin arvioitaessa yritysten toiminnan kestävyyttä ja vastuullisuutta, keskittyen ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja hallintotapaan. ESG-raportointi tarjoaa katsauksen siihen, miten yritys hallinnoi näitä kolmea keskeistä kestävyysulottuvuutta ja miten se pyrkii minimoimaan toimintansa negatiiviset vaikutukset sekä hyödyntämään vastuullisuutta liiketoimintamahdollisuutena.
Mitä tarkoittaa CSRD-direktiivi?
CSRD on EU:n direktiivi, joka laajentaa kestävyysraportoinnin vaatimuksia yrityksille. Sen tavoitteena on tehdä kestävyysraportoinnista yhtä kattavaa ja vertailukelpoista kuin taloudellisesta raportoinnista. CSRD vaatii yrityksiä raportoimaan kestävän kehityksen näkökulmasta kattavammin, mukaan lukien ympäristöön, sosiaalisiin seikkoihin ja hallintotapaan liittyvät tiedot, perustuen luotettaviin tietoihin ja riippumattomien tahojen varmennukseen. Yritysten kestävyysraportit tulee tarkastaa ulkopuolisen tahon toimesta (vrt. tilintarkastaja ja kestävyysraportointitarkastaja).
CSRD-direktiivi asettaa näin ollen tiukemmat vaatimukset raportoinnin sisällölle.
Valmistaudu johdonmukaisesti
Sekä CSRD että ESG edistävät molemmat kestävän kehityksen tavoitteita ja vastuullista liiketoimintaa, mutta niiden lähestymistavat eroavat toisistaan. CSRD:n lakisääteinen lähestymistapa EU:ssa yhtenäistää ja standardoi raportointia, kun taas ESG-raportointi on enemmän markkinavetoista. Molemmat lähestymistavat tarjoavat yrityksille mahdollisuuden parantaa mainettaan ja houkutella sijoittajia, jotka arvostavat kestävyyttä ja vastuullisuutta. On selvää, että kestävyysraportoinnin evoluutio CSRD-direktiivin myötä merkitsee vastuullisuuden integroitumista entistä syvemmin yritysten strategioihin ja toimintatapoihin.
Direktiivin soveltaminen vaatii yrityksiltä johdonmukaista valmistautumista ja sopeutumista uusiin vaatimuksiin. Se edellyttää läpinäkyvyyttä ja avoimuutta, jonka tarkoitus on edistää kestävää taloudellista kasvua ja tukea Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita.
Kestävyysraportoinnin kehittyessä yritykset, jotka proaktiivisesti sopeutuvat ja ottavat johtavan roolin kestävän kehityksen kysymyksissä, erottuvat edukseen markkinoilla. CSRD:n ja ESG:n syvempi ymmärtäminen ja soveltaminen on yrityksille velvollisuus, mutta myös strateginen mahdollisuus. CSRD-direktiivi on selkeä signaali siitä, että kestävyys on muuttumassa liiketoiminnan perustekijäksi. Se vaatii yrityksiltä paitsi sitoutumista kestävyyteen myös toimintatapojen uudelleenarviointia ja -suunnittelua.
Kestävyysraportoinnin direktiivi otetaan käyttöön asteittain neljänä eri vaiheena vuosina 2025–2029 seuraavasti:
- Vuonna 2025: Raportointivelvollisuus vuoden 2024 osalta koskee niitä yrityksiä, jotka ovat jo velvoitettuja raportoimaan muita kuin taloudellisia tietoja.
- Vuonna 2026: Vuoden 2025 tilikaudesta raportoivat suuret yritykset, joita ei aiemmin ole velvoitettu raportoimaan muita kuin taloudellisia tietoja.
- Vuonna 2027: Vuoden 2026 tilikaudesta raportointivelvollisuus laajenee pörssiin listattuihin pk-yrityksiin (pois lukien mikroyritykset), sekä pieniin ja yksinkertaisiin luottolaitoksiin ja vakuutusyhtiöihin.
- Vuonna 2029: Vuoden 2028 tilikaudesta raportointivelvollisuus koskee kolmansista maista peräisin olevia yrityksiä, joiden EU:ssa saavuttama nettoliikevaihto ylittää 150 miljoonaa euroa ja joilla on EU:ssa vähintään yksi tytäryhtiö tai sivuliike, joka ylittää tietyt kynnysarvot.
Huomioitavaa on, että kestävyysraportointidirektiivin vaatimukset eivät suoraan kohdistu listattuihin mikroyrityksiin tai listaamattomiin pk-yrityksiin, mutta niiden vaikutus käytännössä kuitenkin ulottuu näihin. Tämä johtuu siitä, että raportointivelvollisuuden alaiset yritykset ovat velvoitettuja tuntemaan toimitusketjuihinsa liittyvät kestävyysnäkökohdat omissa arvo- ja toimitusketjuissaan.