Kaksinkertainen olennaisuuden arviointi on keskeinen periaate (kaksoisolennaisuuden periaate) eurooppalaisissa kestävyysraportoinnissa (CSRD) ja sen standardeissa (ESRS). Tämä arviointi varmistaa, että yritykset tunnistavat ja raportoivat olennaiset kestävyysvaikutukset, riskit ja mahdollisuudet sekä niiden vaikutukset liiketoimintaan ja sidosryhmiin. Tässä artikkelissa käsittelen lyhyesti ESRS-standardin pääkohdat, joitakin alakohtia ja sen, mitä kaksinkertainen olennaisuuden arviointi tarkoittaa.
Kaksinkertainen olennaisuus
Kaksinkertaisella olennaisuudella viitataan kahteen näkökulmaan, joita yrityksen on arvioitava kestävyystietojen tiedoksi antamisessa:
- Vaikutuksen olennaisuus: Tämä näkökulma keskittyy siihen, miten yrityksen toiminta vaikuttaa ympäristöön ja yhteiskuntaan. Yrityksen on tunnistettava ja raportoitava kaikki merkittävät vaikutukset, olivatpa ne myönteisiä tai kielteisiä. Tämä kattaa esimerkiksi päästöt, luonnonvarojen käytön, työolojen parantamisen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen.
- Taloudellinen olennaisuus: Tämä näkökulma tarkastelee, miten kestävyysseikat vaikuttavat yrityksen taloudelliseen suorituskykyyn. Yrityksen on arvioitava ja raportoitava kestävyysriskit ja -mahdollisuudet, jotka voivat vaikuttaa taloudellisiin tuloksiin, kuten tuloihin, kustannuksiin, pääoman saatavuuteen ja vakuutusmaksuihin.
Kuvassa tekoälyn näkemys kaksoisolennaisuudesta. Oikealla puolella kyse on yrityksen vaikutuksista ympäristöön ja luontoon. Vasen puoli kuvastaa taloudellista olennaisuutta, jossa kestävyyskysymykset vaikuttavat taloudelliseen suorituskykyyn.
ESRS -standardit
Kestävyysraportointistandardi koostuu kolmesta luokasta: monialaiset standardit sisältävät yleisiä ohjeita, jotka soveltuvat kaikille toimialoille, kun taas aihekohtaiset ja alakohtaiset standardit keskittyvät tiettyihin aihealueisiin tai toimialakohtaisiin erityiskysymyksiin. Standardien puitteissa on määritelty 12 pääkohtaa, jotka sisältävät yhteensä 1187 erilaista datapistettä. Käyn seuraavassa lyhyesti läpi standardien pääsisältöä.
Yleiset vaatimukset (ESRS 1)
ESRS 1 sisältää yleiset vaatimukset, jotka koskevat kaikkia raportoitavia kestävyyteen liittyviä tietoja. Yritysten on otettava huomioon sidosryhmien odotukset ja näkemykset strategisessa päätöksenteossa. Yleiset vaatimukset määrittävät perusperiaatteet, joiden mukaan kaikki tiedot on raportoitava oikea-aikaisesti, luotettavasti ja vertailukelpoisesti. Tämä on nk. monialainen standardi, joka on toimialoista riippumaton eli niitä sovelletaan kaikkiin yrityksiin.
Esimerkiksi kuvitteelliselle finanssialan yrityksille (esimerkki voisi olla myös jonkin toisen alan yritys, mutta käytän tässä artikkelissa finanssialaa) tämä tarkoittaa kattavaa raportointia ilmastonmuutoksen vaikutuksista sijoituksiin ja lainaportfolioihin.
Yleiset tiedot (ESRS 2)
Tässä osiossa on yrityksien tiedonantovaatimukset, jotka sen on annettava yleisellä tasolla kaikista olennaisista kestävyysseikoista, jotka on esitettävä hallintotapaa, strategiaa sekä vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien hallintaa käsittelevillä raportointialoilla. Lisäksi osio sisältää näiden mittarit ja tavoitteet. Myös ESRS 2 standardit ovat nk. monialaisia standardeja koskien kaikkia yrityksiä.
Esimerkiksi finanssialan yritykset raportoivat, kuinka ne integroivat kestävän kehityksen periaatteet strategisiin päätöksiinsä ja liiketoimintamalliinsa, kuten vihreiden rahoitustuotteiden kehittämiseen ja hiilineutraalisuustavoitteiden asettamiseen, minkälaiset tavoitteet toimijoilla on näiden suhteen ja edistymisen niiden saavuttamisessa.
On hyvä pitää mielessä, että molemmat yllä mainitut osiot (1, 2) tukevat toisiaan ja ovat osa laajempaa kokonaisuutta raportoinnin selkeyttämiseksi.
Ympäristötiedot (E1-E5)
Ympäristöön (E) liittyvä raportointi koskee ilmastonmuutosta (E1), pilaantumista (E2), vesivaroja ja merten luonnonvaroja (E3), biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemejä (E4) sekä resurssien käyttöä ja kiertotaloutta (E5).
Ilmastonmuutos (E1)
Raportoi yrityksen hiilidioksidipäästöt ja toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Taloudellisesti, tämä voi vaikuttaa yrityksen riskeihin ja mahdollisuuksiin, esimerkiksi sääntelyn muutosten tai markkinoiden kysynnän kautta vihreille tuotteille.
Resurssien käyttö ja kiertotalous (E5)
Tässä osiossa käsitellään erityisesti siirtymistä pois uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöönotosta sekä jätteen syntymistä ja pilaantumista ehkäisevien käytäntöjen toteuttamista.
Esimerkiksi finanssialan yritykset raportoivat sijoitustensa ja lainaportfolionsa hiilijalanjäljestä sekä ilmastoriskien huomioon ottamisesta liiketoimintastrategioissaan. Toisaalta finanssialan yritys voisi pohtia liiketoimintamallinsa muokkaamista kiertotalouden periaatteiden mukaiseksi sekä resurssiviisautta esimerkiksi henkilöstöresurssien osalta.
Enkä malta olla antamatta myös kolmatta vaihtoehtoa, jossa finanssialan yritys voi kehittää enemmän rahoitustuotteita, jotka tukevat kiertotaloutta.
Yhteiskunnalliset tiedot (S1-S4)
Yhteiskunnallisia tietoja (S) koskeva osuus sisältää raportoinnin omasta työvoimasta (S1), arvoketjujen työntekijöistä (S2), vaikutusten kohteena olevista yhteisöistä (S3) sekä kuluttajista ja loppukäyttäjistä (S4). Keskeisinä teemoina voidaan pitää työvoimaan ja työoloihin liittyviä kysymyksiä, kuten sukupuolten tasa-arvoa, työterveyttä ja -turvallisuutta, koulutusta ja kehittymismahdollisuuksia. Muutama esimerkki näistä alakohdista:
Oma työvoima (ESRS S1)
Sosiaalisia näkökohtia koskeva raportointi käsittää yrityksen vaikutukset yhteiskuntaan ja sen sidosryhmiin. Finanssialan yritykset raportoivat esimerkiksi työntekijöidensä hyvinvoinnista, monimuotoisuudesta ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta.
Arvoketjujen työntekijät (ESRS S2)
Tämä osio käsittelee sitä, miten yrityksen oma toiminta saattaa vaikuttaa arvoketjun työntekijöihin.
Finanssialan yritykselle tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sen on tunnistettava ja hallittava arvoketjun työntekijöiden työoloja. Jos finanssialan yrityksen asiakaspalvelusta olisi sijoitettuna esimerkiksi toiseen maahan alihankintayrityksen kautta, tulee sen varmistaa, että alihankinnasta vastaava yritys toisessa maassa maksaa työntekijöille riittävää palkkaa ja huolehtii työntekijöiden työturvallisuudesta.
5. Hallintotapatiedot – Liiketoiminnan harjoittaminen (G1)
Hallintotapatiedot (G) koskee liiketoiminnan harjoittamista ja siihen liittyviä asioita. Hallintotapatiedoissa voidaan raportoida esimerkiksi näkökohtia yrityskulttuurista ja siitä, miten yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet näyttävät suuntaa yrityskulttuurin edistämiseksi.
Finanssialan yritykselle merkityksellistä on esimerkiksi hyvän hallintotavan varmistaminen.
Hallintotapatiedot sisältävät esimerkiksi seuraavat kohdat:
Liiketoiminnan etiikka (ESRS G1-2)
Liiketoiminnan etiikka käsittelee yrityksen eettisiä periaatteita ja niiden noudattamista. Finanssialan yritykset raportoivat esimerkiksi korruption torjunnasta, eettisistä sijoituskäytännöistä ja vastuullisesta liiketoiminnasta.
Yhteisövaikutukset /suhteet toimittajiin (ESRS G2)
Yhteisövaikutuksia koskeva raportointi kattaa yrityksen vaikutukset sen toimintaympäristön yhteisöihin. Finanssialan yritykset arvioivat ja raportoivat esimerkiksi rahoituspalvelujensa saatavuudesta ja vaikutuksista paikallisiin yhteisöihin.
Vielä lopuksi
Viimeisenä kohtana on tärkeää huomauttaa, että komission delegoidut säädökset täydentävät CSR-direktiiviä, ja niillä voi olla merkittäviä vaikutuksia pk-yrityksiin. Nämä säädökset muokkaavat ESRS-standardien soveltamista, varmistaen niiden oikeasuhteisuuden yritysten koon ja toiminnan laajuuden suhteen. Tämä auttaa pk-yrityksiä kohtaamaan kestävyysraportoinnin vaatimukset ilman kohtuuttomia rasitteita. On tärkeää seurata, kuinka nämä muutokset vaikuttavat yrityksiin ja niiden raportointikäytäntöihin pitkällä aikavälillä.
Tekoälyn kuvaus yllä olevasta artikkelitekstistäni.